Syystreenit aloitettiin elokuun viimeisellä viikolla. Tänä syksynä on treenaaminen tuntunut paremmalta kuin koskaan aiemmin. Koiramateriaali on vihdoin itselle mieleistä, näiden kanssa on helppoa ja rentoa touhuta, ei tarvi pelätä että mönkijä lähtee jarrulta vaan koirat odottavat tauoilla hiljaa. Viimein alkaa olla tiimi pelkkiä hyvähermoisia koiria jotka ei huuda, riuhdo tai tappele. Myös koulutus on tuottanut tulosta, ihana aloittaa nuorten kanssa suoraan kun ne eivät ole ikinä ehtineet oppiakaan vääriä tapoja kun ne on ehdollistettu odottamaa lähtökäskyjä.

Ehdittiin käydä kisakoirien kanssa reissu jo Lapissakin treenaamassa heti alkuun ja matkaa pystyi nostaa siellä heti viileämmän  ilman ansiosta. Koirat ovat lähtötasoltaan paremmassa kunnossa kuin edellisinä syksyinä, niin ainakin tuntuu. Tällä kaudella kokeillaan pidentää matkoja. Minun ykköstykit ovat nyt 6-8 vuoden ikäisiä ja vähän haikein mielin ajattelen että tuleva kausi on viimeinen kilpakausi FIN KVA Neelalle, FIN KVA Unnalle, Joskalle ja superjohtaja Tabermanille. Niimpä yritän viimeisenä talvena saavuttaa niiden kanssa vielä jotakin mitä emme ole tehneet aiemmin. Jos kaikki menee hyvin ja jos treenaaminen tuntuu kivalta.

Syksyllä vien koiria SM-REKÄ käyttökokeeseen, muita tavoitteita ei ole. Haluan nauttia tästä ajasta vielä kerran näiden hienojen johtajieni kanssa. Kaksi nuorta koiraa Drum (Neelan poika) ja Ukko (Oliviinin poika) ovat nostettu kisatiimiin mukaan.

Soul’n mate Drumnbass emänsä Neelan vierellä

SM-REK-6-17 Soul’n mate Seita & SM-REK-6-15 SM-REK-6-17 Susitievan Oliviini

SM-REK-6-17 Lumikiisan Delta Demon & Soul’n mate Nuuk